Tietoa sähköverkoista

Suomen sähköistäminen

Sähköverkon rakentaminen Suomessa

Suomen ensimmäinen sähkövalo syttyi vuonna 1882 Tampereella, kun Finlaysonin kutomo valaistiin hehkulampuilla. Sähkön käyttö yleistyi Suomessa voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella, jolloin sähköntuotantoa kasvatettiin rakentamalla voimalaitoksia ja pitkiä voimansiirtoverkkoja. Teollisuus kasvoi tärkeäksi sähköenergian tuottajaksi sekä siirtäjäksi, ja vuoteen 1920 mennessä Suomen teollisuuden käyttövoimasta jo puolet oli sähköistetty.

Sähkön käytön alkuvuosikymmenten haasteena oli parhaiden teknisten ratkaisujen löytäminen, minkä vuoksi sähkö oli varsin kallista. Sähkönkäytön helppous ja siisteys olivat kuitenkin niin suuria etuja, että sähkönkulutus kotitalouksissa lisääntyi vääjäämättä 1920-luvulle tultaessa. Tuolloin lähes jokaisessa kaupungissa oli oma sähkölaitoksensa ja maaseutua sähköistettiin kovalla vauhdilla. Kaupunkien sähköistys aloitettiin katujen valaistuksella.

Vahvan kasvun myötä alettiin tiedostaa lisääntynyt tarve standardisoida ja säädellä alan toimintaa. Sähkölaitosten toimintaa ja sähkönkäytön turvallisuutta säätelevä sähkölaki julkaistiin vuonna 1928, ja se säilyi voimassa lähes 50 vuotta. Turvallisuutta valvomaan perustettiin Sähkötarkastuslaitos ry, jonka perustamista 21.12.1928 voidaan pitää keskitetyn sähköturvallisuusvalvonnan alkuajankohtana Suomessa. Yhdistyksen jäseninä olivat sähkölaitosten, sähkölaitteiden valmistajien ja maahantuojien keskusjärjestöt sekä eräät muut sähköalan yhteisöt.

Seuraavien vuosikymmenten aikana sähkö toi helpotusta arkipäivän askareisiin ja sen käyttö lisääntyi oleellisesti myös vapaa-aikana. Sotien aikana osia Suomen sähköverkosta vaurioitui pommitusten vuoksi. Lisäksi Suomi menetti alueluovutusten yhteydessä kolmanneksen rakentamastaan vesivoimasta sekä Kannaksen voimansiirtoverkon, Viipurin muuntoaseman ja osan 1000 km jakeluverkosta. Suomi joutui sotien jälkeen koville. Erityistä rasitetta aiheuttaneiden sotakorvausten takia sähkönkäyttöä säätelivät tiukat määräykset, ja kulutusta rajoitettiin vähemmän elintärkeillä tuotannonaloilla. Sähkön tuotannossa turvauduttiin osin kotimaisiin polttoaineisiin kuten halkoihin, hakkeeseen ja turpeeseen.

Markkinat uudistuvat

Jälleenrakentamisen aikana Suomen sähköntuotantokapasiteettia onnistuttiin lisäämään mittavasti, rakentamalla 1940-, 50- ja 1960-luvuilla lukuisia voimalaitoksia eri puolille maata. Sähköverkon rakentamisessa uusi teknologia mahdollisti ympärivuotisen rakentamisen koneiden avulla. 1970-luvulla voimansiirtoverkkoa vahvistettiin merkittävästi, kun Etelä-Suomen sähkönsaannin turvaamiseksi rakennettiin 400 kilovoltin kantaverkko eli ns. atomirengas. 70-luku toi tullessaan myös käänteentekevän tavan tuottaa sähköä, kun Loviisassa käynnistettiin Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos vuonna 1977. Tietotekniikka uudisti teollisuuden toimimalleja ja myös sähkö- ja muuntoasemien miehitys vaihtui kaukokäytön aikakauteen tietokoneiden tultua ihmisen avuksi valvomoihin. Yli 50-vuotias sähkölaki uudistettiin vuonna 1979 ja 1980-luvulle tultaessa koko Suomi oli sähköistetty. Suomessa sähköstä oli vihdoin tullut perushyödyke.

1990-luvulla sähkömarkkinat vapautettiin ja verkkoliiketoiminta eriytettiin sähkölaitosten muusta toiminnasta. Kun markkinat avautuivat täysin vuonna 1998, Suomi oli yksi ensimmäisistä Euroopan maista, joissa tavallinen kotitalousasiakas pääsi kilpailuttamaan oman sähkösopimuksensa. Nykyäänkin Suomen sähkömarkkinoita voidaan pitää erittäin edistyksellisenä verrattuna useisiin muihin Euroopan maihin.