Sähkönsiirron hinnat - faktaa vai fiktiota?

BLOGI

28.05.2020 klo 11:01
Sähkönsiirron hinnoittelu herättää suomalaisissa suuria tunteita. Tämä tuntuu välillä hassulta, koska itse en ennen sähkönjakeluyhtiöön töihin tuloa ollut edes kuullut termiä sähkönsiirto. Maksoin toki sähkölaskuja, milloin Vattenfallille, Fortumille tai Helenille. Minulle sähköyhtiö oli yhtä kuin se taho, jolle soitin, kun muutin ja tarvitsin uuden sähkösopimuksen.

Aloitin Fortumilla 2014 juuri ennen kuin sähköverkot erotettiin omaksi, sittemmin Carunana tutuksi tulleeksi yhtiöksi. Yhtäkkiä katselin näitä asioita toisesta tulokulmasta. Olin hukassa terminologian kanssa - ei ollutkaan sähköä, vaan oli kilowattitunteja, yösiirtoa ja tehotuotteita. Julkisuudessa ei siihen aikaan hinnoittelusta puhuttu. Sitten tuli vuosi 2016 ja kaikki muuttui.

Teimme yhtiönä ison virheen, kun ajattelimme, että iso kertakorotus olisi pienempi paha kuin useammat pienet korotukset. Emme kuunnelleet asiakkaitamme tai muita sidosryhmiämme ja tahtomattamme teimme koko toimialalle karhunpalveluksen. Tuon hetken jälkeen sähkönsiirron hinnat ovat nimittäin olleet varma ”klikkiotsikoiden” aihe. Toimialan merkittävä rooli investoijana uusiutuvaan energiantuotantoon, paikallisena työllistäjänä ja huoltovarmuuden takaajana ei niinkään. Tämä on sääli.

Julkisessa hintakeskustelussa pyörii niin paljon fiktiota, että heikompaa hirvittää. Tunnelataus on kova ja siksi on vaikea erottaa asiat ja mielikuvat tai ymmärtää todelliset syy-seuraussuhteet. Seuraavassa muutama esimerkki.

Fiktiota: Sähkönsiirrossa maksetaan sähkön käytöstä, jos ei käytä ei tulisi maksaa. Faktaa: Sähkönsiirrossa maksetaan sähköverkon olemassaolosta. Kustannuksista suurin osa on kiinteitä ja syntyy siinä vaiheessa, kun verkkoa rakennetaan tai uusitaan. Näihin ei siirretyn energian määrällä ole vaikutusta.

Fiktiota: Sähkönsiirron hinnat ovat nousseet siksi, että Fortum myi verkkonsa ulkomaisille eläkesijoittajille. Faktaa: Hinnat ovat nousseet siksi, että verkkoa on uusittu viime vuosina aiempaa enemmän säävarmuuden parantamiseksi ja uusiutuvan energiantuotannon sekä sähköautoilun mahdollistamiseksi. Alan investoinnit ovat vuositasolla lähemmäs miljardi euroa. Ulkomaisille eläkesijoittajille myydyt yhtiöt eivät ole hinnankorotusten kärjessä.

Fiktiota: Yhtiöiden väliset hintaerot johtuvat siitä, kuka yhtiön omistaa. Faktaa: Suomessa on 77 sähkönjakeluyhtiötä. Näiden väliset hintaerot eivät johdu omistuspohjasta vaan siitä, minkälaisella alueella yhtiö toimii ja paljonko sillä on asiakkaita maksamassa sähköverkon rakentamisesta koituvia kustannuksia. Verkon rakentaminen järvialueilla tai saaristossa on kalliimpaa kuin taajamissa. Toisaalta mitä enemmän on asiakkaita jakamassa kustannuksia, sitä edullisempi on yksittäisen asiakkaan maksama hinta. Caruna-konserniin kuuluu kaksi verkkoyhtiöitä: ensisijaisesti haja-asutusalueilla toimiva Caruna Oy sekä kaupunkiverkkoyhtiö Caruna Espoo Oy. Yhtiöiden hinnat eroavat merkittävästi toisistaan, omistus ei.

Sähkönsiirron hinnasta voi olla montaa mieltä. Tulisiko sähkönsiirron olla halvempaa vai kalliimpaa kuin esimerkiksi vesi-, puhelin-, pankki-, vakuutus- tai nettipalvelumaksut? Koillismaalla kerrostaloasuja maksaa siirrosta veroineen keskimäärin 300 euroa ja Espoossa 190 euroa vuodessa. Sähköllä lämmittävä omakotiasuja maksaa vastaavasti 1 500 tai 1 100 euroa vuodessa. Verojen osuus edellisistä on noin 35-40 %. Onko tämä kohtuullista vai kohtuutonta? Pitäisikö hinnan olla molemmissa asuinpaikoissa sama?

Avoimen keskustelun kannattajana ja fiktiokirjallisuuden suurena ystävänä toivon, että sähkönsiirron hintoihin liittyvässä keskustelussa pidettäisiin jatkossa raflaavien otsikoiden lisäksi faktatkin mukana.

 

Blogi on julkaistu Uudessa Suomessa 12.5.2020

Noora Neilimo-Kontio, Johtaja, strategia, regulaatio ja suorituksen johtaminen

Jaa artikkeli
Facebook icon Twitter icon LinkedIn icon